Paheista suurin
On olemassa yksi pahe, jota kukaan ihminen maailmassa ei välty, jota jokainen ihminen inhoaa nähdessään sen toisessa ihmisessä ja johon tuskin kukaan paitsi kristitty koskaan kuvittelee itse syyllistyvänsä.
Olen kuullut ihmisten myöntävän, että he ovat äkkipikaisia, tai etteivät he kykene
elämään ilman naisia tai alkoholia, tai jopa sen, että he ovat pelkureita. En
kuitenkaan muista kuulleeni kenenkään, joka ei ole ollut kristitty, tunnustaneensa syylliseksi tähän paheeseen. Samalla
olen hyvin harvoin törmännyt sellaisiin ihmisiin, jotka eivät ole olleet kristittyjä, jotka
olisivat osoittaneet pienintäkään armoa
toisille ihmisille tämän paheen suhteen. Ei ole olemassa vikaa,
mikä tekisi ihmisestä epäsuotuisempaa, eikä vikaa, minkä vielä huonommin tunnistaisimme itsessämme. Ja mitä enemmän sitä on meissä itsessämme,
sitä vähemmän siedämemme sitä muissa ihmisissä.
Pahe, jota tarkoitan, on ylpeys tai omahyväisyys.
Sen vastakohtaista hyvettä kristillisessä moraalissa kutsutaan nöyryydeksi.
Muistat ehkä, että kertoessani seksuaalisesta moraalista, varoitin,
että kristillisen moraalin ydin ei sijaitse sillä alueella.
Nyt olemme kuitenkin päässeet ytimeen. Kristinuskoa opettavien mukaan pääpahe ja suurin pahe on ylpeys. Epäsiveellisyys,
viha, ahneus, juoppous ja kaikki muut ovat pikkujuttuja siihen
verrattuna. Ylpeyden kautta paholaisesta tuli paholainen. Ylpeys
johtaa kaikkiin muihin paheisiin. Siinä on kyse äärimmäisestä Jumalan vastaisesta mielentilasta.
Tätä on kristinusko (Mere Christianity)
<3 Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti